安装 Steam
登录
|
语言
繁體中文（繁体中文）
日本語（日语）
한국어（韩语）
ไทย（泰语）
български（保加利亚语）
Čeština（捷克语）
Dansk（丹麦语）
Deutsch（德语）
English（英语）
Español-España（西班牙语 - 西班牙）
Español - Latinoamérica（西班牙语 - 拉丁美洲）
Ελληνικά（希腊语）
Français（法语）
Italiano（意大利语）
Bahasa Indonesia（印度尼西亚语）
Magyar（匈牙利语）
Nederlands（荷兰语）
Norsk（挪威语）
Polski（波兰语）
Português（葡萄牙语 - 葡萄牙）
Português-Brasil（葡萄牙语 - 巴西）
Română（罗马尼亚语）
Русский（俄语）
Suomi（芬兰语）
Svenska（瑞典语）
Türkçe（土耳其语）
Tiếng Việt（越南语）
Українська（乌克兰语）
报告翻译问题
Finland 
Valo välähti – yksi kamera käynnistyi automaattisesti liikkeestä. Ruudulle ilmestyi silmänräpäyksen ajaksi hahmo: valtava, suomuinen olento, jolla oli leukaperät kuin teräksestä ja hampaat, jotka kiilsivät kuunvalossa.
Se oli Varjohammas.
Aamulla leiri oli tyhjä. Vain yksi kamera säilyi – ja siinä yksi kuva. Sumea, pelottava otos silmästä, joka tuntui katsovan suoraan sinuun.
Ja siitä lähtien kukaan ei ole uskaltanut palata Varjojen Laaksoon.
Syvällä sumuisessa viidakossa, missä edes linnut eivät enää laulaneet, piiloutui muinaisen ajan hirviö. Sitä kutsuttiin nimellä Varjohammas – peto, joka liikkui hiljaa kuin tuuli mutta iski nopeammin kuin salama.
Kukaan ei ollut nähnyt sitä kokonaan. Metsän eläimet tiesivät vain varjot, jotka vilahtivat puiden välistä, ja raskaat jalanjäljet, jotka ilmestyivät öisin leirien ympärille. Metsästäjät kertoivat tarinoita silmistä, jotka hehkuivat punaisina pimeässä. Ja yksi asia yhdisti kaikkia kertomuksia: kun kuulit sen matalan murahduksen, oli jo liian myöhäistä juosta.
Eräänä yönä kolme rohkeaa tutkimusmatkailijaa saapui Varjojen Laaksoon. He halusivat löytää ja kuvata legendaarisen dinosauruksen. He pystyttivät leirin, asensivat kamerat ja jäivät odottamaan.
Keskiyöllä metsä hiljeni. Tuuli lakkasi. Leirin ulkopuolella rasahti oksa.