安装 Steam
登录
|
语言
繁體中文(繁体中文)
日本語(日语)
한국어(韩语)
ไทย(泰语)
български(保加利亚语)
Čeština(捷克语)
Dansk(丹麦语)
Deutsch(德语)
English(英语)
Español-España(西班牙语 - 西班牙)
Español - Latinoamérica(西班牙语 - 拉丁美洲)
Ελληνικά(希腊语)
Français(法语)
Italiano(意大利语)
Bahasa Indonesia(印度尼西亚语)
Magyar(匈牙利语)
Nederlands(荷兰语)
Norsk(挪威语)
Polski(波兰语)
Português(葡萄牙语 - 葡萄牙)
Português-Brasil(葡萄牙语 - 巴西)
Română(罗马尼亚语)
Русский(俄语)
Suomi(芬兰语)
Svenska(瑞典语)
Türkçe(土耳其语)
Tiếng Việt(越南语)
Українська(乌克兰语)
报告翻译问题

Visby, Gotlands Lan, Sweden


Jere valitsi aina Dust2:n, vaikka vihasi sitä. Hän osti joka kierroksella Negevin, vaikka rahaa ei ollut, ja huusi tiimille: “Trust me”. Kukaan ei luottanut. Jere juoksi B:hen yksin, pysähtyi savuun, katsoi maahan ja kuoli ensimmäisenä. Sitten hän huokaisi ja sanoi: “Ei voi mitään, tiimi on huono.”
Välillä Jere lupasi parantaa. Hän katsoi yhden YouTube-videon, sulki sen kesken ja palasi pelaamaan samalla tavalla kuin ennen. Rank putosi, mutta Jere ei huomannut. Hän oli jo jonossa seuraavaan peliin.
Ja niin legenda eli: CS:GO-pelaaja, joka ei tehnyt mitään muuta kuin pelasi – huonosti, sinnikkäästi ja täysin vakuuttuneena siitä, että seuraavassa pelissä kaikki muuttuisi.
Se ei muuttunut. Mutta Jere painoi silti Play Again.